Saamelaisen koulun kielimaisema: Etnografinen tutkimus saamen kielestä toisen asteen oppilaitoksessa

Abstract

Dát nákkosgirjedutkamuš guorahallá sámegiela sajádaga ja oidnoma sápmelaš joatkkaskuvllas gielladuovdagat-doahpaga bokte. Doaba ”gielladuovdagat” govve giellageavahusa, mii lea almmolaš sajis nugo oahppolágádusas. Dutkamuš guorahallá sámegiela dihttoma, sámegielat teavstta buvttadeddjiid ja hámiid, mat sámegielas leat skuvlla gielladuovdagiin. Dasa lassin dutkamušas guorahallojit oahppolágádusa stuđeanttaid oaivilat sámegielas. Eamiálbmotkonteaksta sihke unnitlogugiela sajádat ja dasa gullevaš gielalaš vierut dahket dutkanfáttá earenoamážin. Guovddážis lea sámegiela sajádaga sihke sáme- ja dárogiela gaskasaš hierarkiijaid gaskavuođaid guorahallan. Dutkamuš lea skuvlaetnografiija, man materiálan leat gielladuovdagiin váldojuvvon čuovgagovat (N = 201), skuvlla čuovvumat (N = 11 diimmu), bargoveaga (N = 2) jearahallamat, stuđeanttaid (N = 18) skovvejearahallama vástádusat ja stuđeanttaid jearahallamat (N = 6). Joatkkaskuvla, mii lea dutkančuozáhahkan, lea davvisámegiela hállanguovllus Norggas. Informánttat leat dán oahppolágádusa stuđeanttat ja bargit. Govat leat váldojuvvon logi sierra beaivvi áigge guovtti lohkanjagis (2009–2011). Materiála čoaggin lea sajuštuvvon lohkanjagi sierra áigemuttuide. Mihttomearrin lei čielggadit, makkárin gielladuovdagiid sáhttá oaidnit dutkojuvvon áigodagas. Dutkanbohtosiid vuođul gielladuovdagiid dominerejit ovttagielat dárogiel teavsttat, main čohkiida bealli (52 %) gielladuovdagiid teavsttain. Davvisámegiela ovttagielat teavsttain čohkiida viđádas (21 %) gielladuovdagiid teavsttain. Guovttegielat teavsttaid (sámi-dáro) oassi gielladuovdagiin lea 19 %. Sámegiel teavsttaid rolla gielladuovdagiin nannejit oahpahusa teavsttat, mat leat goase dásseárvosaš sajádagas dárogiel teavsttaiguin. Dutkojuvvon oahppolágádusa gielladuovdagat ođasmahttet váldogiela dominerejeaddji sajádaga; dat eai doarjjo unnitlogugiela geavaheami girjjálaš giellan. Sámegiela sajádat oahppolágádusa gielladuovdagiin lea symbolalaš. Oahpahusdoaimma lassin sámegiella adnojuvvo skuvlla sámegiel profiilla deattuheamis. Viidáseappot sámegiella oažžu gielladuovdagiin hámiid, mat spiehkkasit virggálaš riektačállimis. Dasa váikkuhit girjjálaš giela almmolaš málliid unna mearri, čálli suopmanduogáš ja dárogiela fysihkalaš lagašvuohta. Sámegiela sajádat skuvlla gielladuovdagiin buktá ovdan sáme- ja dárogiela gaskasaš hierarkiija, sámegiela historjjálaš sajádaga Norggas ja guovllu dálá giellapolitihka. Sámi skuvlla stuđeanttaid miellaguottut sámegiela ektui lea miehtemielalaččat. Gehččojuvvo, ahte sámegiel máhtus lea integratiivvalaš ja instrumentálalaš árvu. Dan seailun boahttevaš buolvvaide bohciidahttá fuola. Skuvlla stuđeanttat vásihit iežaset nannosit guovttegielagin. Sámegiela vásihit dábálepmosit bearraša ja soga giellan, go fas gulahallan ahkeskihpáriiguin ollašuvvá dávjá máŋgga giela bokte. Nuppe dáfus sámegiela sajádat skuvlaoahpahusas ja skuvlla gielladuovdagiin ii dávis dan sajádaga, mii sámegielas lea servoša ja stuđeanttaid bearrašiid gulahallama váldogiellan. Oahppalágádusa gielladuovdagiid dutkan buktá ođđa dieđu gielalaš vieruin ja láhttemiin ja gielaid gaskasaš hierarkiijas sápmelaččaid skuvlejumis. Sámegiela girjjálaš oidnomii berre skuvllain giddet fuomášumi, daningo giela oidnon girjjálaš giellan skuvlabirrasis nanne sihke giela sajádaga ja maiddái unnitlogugiela girjjálaš geavahusa.

Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee saamen kielen asemaa ja näkyvyyttä saamelaisessa toisen asteen oppilaitoksessa kielimaiseman käsitteen kautta. Käsitettä ”kielimaisema” käytetään kuvattaessa julkisessa tilassa esiintyvää kirjallista kieltä. Tutkimus tarkastelee saamen kielen esiintymistä, saamenkielisen tekstin tuottajia ja saamen kielen saamia muotoja koulun kielimaisemassa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään opiskelijoiden käsityksiä saamen kielestä oppilaitoksessa. Erityiseksi tutkimusaiheen tekee alkuperäiskansakonteksti sekä vähemmistökielen asema ja siihen liittyvät kielelliset käytänteet. Keskeistä on saamen kielen aseman sekä saamen ja norjan kielten välisten hierarkkisten suhteiden tarkastelu. Tutkimus on kouluetnografia, jonka aineistona ovat kielimaisemasta otetut valokuvat (N = 201), koulun observoinnit (N = 11 tuntia), henkilökunnan (N = 2) haastattelut, opiskelijoiden (N = 18) lomakekyselyvastaukset ja opiskelijahaastattelut (N = 6). Tutkimuskohteena oleva toisen asteen oppilaitos sijaitsee pohjoissaamen puhuma-alueella Norjassa. Tutkimushenkilöt ovat kyseisen oppilaitoksen opiskelijoita ja henkilökuntaa. Kuvat on otettu kymmenenä eri päivänä kahden lukuvuoden 2009–2011 aikana. Aineistonkeruu sijoitettiin lukuvuosien eri ajankohtiin. Tavoitteena oli selvittää, millaisena kielimaisema näyttäytyy tutkittuna aikana. Tutkimustulosten mukaan koulun kielimaisemaa hallitsevat yksikieliset norjankieliset tekstit, jotka muodostavat puolet (52 %) kielimaiseman teksteistä. Pohjoissaamenkieliset yksikieliset tekstit muodostavat viidenneksen (21 %) kielimaiseman teksteistä. Kaksikielisten tekstien (norja-saame) osuus on 19 prosenttia kielimaisemasta. Saamenkielisen tekstin roolia kielimaisemassa vahvistavat opetukselliset tekstit, jotka ovat lähes tasaarvoisessa suhteessa norjankielisiin teksteihin. Tutkimuksen mukaan oppilaitoksen kielimaisema uusintaa valtakielen dominoivaa asemaa eikä tue vähemmistökielen käyttöä kirjallisena kielenä. Saamen kielen merkitys oppilaitoksen kielimaisemassa on symbolinen. Opetuksellisen tehtävän lisäksi saamen kieltä käytetään korostamaan koulun saamelaista profiilia. Edelleen saamen kieli saa kielimaisemassa virallisesta oikeinkirjoituksesta poikkeavia muotoja, mihin vaikuttavat kirjallisen kielen vähäiset julkiset mallit, kirjoittajan murretausta ja norjan kielen fyysinen läheisyys. Saamen asema koulun kielimaisemassa ilmentää saamen ja norjan kielten välistä hierarkiaa, saamen kielen historiallista asemaa Norjassa sekä alueen nykyistä kielipolitiikkaa. Tutkimuksen mukaan saamelaisen koulun opiskelijoiden asenne saamen kieltä kohtaan on myönteinen. Saamen kielen taidolla ajatellaan olevan integratiivista ja instrumentaalista arvoa. Sen säilymisestä seuraaville sukupolville kannetaan huolta. Koulun opiskelijat kokevat itsensä vahvasti kaksikielisiksi. Saamen kieli nähdään tavallisimmin perheen ja suvun kielenä, kun taas kommunikaatio ikätoveriryhmässä toteutuu usein useammalla kielellä. Sen sijaan saamen kielen asema kouluopetuksessa ja koulun kielimaisemassa ei vastaa sen asemaa yhteisön ja opiskelijoiden perheiden keskinäisen kommunikaation pääkielenä. Oppilaitoksen kielimaiseman tutkiminen luo uutta tietoa kielellisistä käytänteistä ja kielten välisestä hierarkiasta saamelaisten koulutuksessa. Saamen kielen kirjalliseen näkyvyyteen tulee koulussa kiinnittää huomiota, koska kielen näkyminen kirjallisena kielenä kouluympäristössä tukee sekä kielen asemaa että vahvistaa vähemmistökielen kirjallista käyttöä.

This doctoral research focused on the position and visibility of the Sámi language at an upper-secondary education institution through the concept of linguistic landscape. The concept of linguistic landscape is utilized for describing written language featured in public premises. The study analyzed the appearance of the Sámi language, the producers of the Sámi language, and the forms of Sámi language in the linguistic landscape of school. In addition, the study focused on the students’ perceptions of Sámi language usage at their school. What is special about the study is that it was located in an indigenous context and focused on the position of a minority language and the linguistic practices related to it. Both the position of the Sámi language and the analysis of the hierarchical relationship between the Sámi and Norwegian languages are central to the study. The study represented school ethnography. The data included photographs of the linguistic landscape (N = 201), school observations (N = 11 hours), school staff interviews (N = 2), student questionnaires (N = 18), and student interviews (N = 6). The upper-secondary education institution that was the target of this research is located in the area where the North Sámi language is spoken in Norway. The research participants were comprised of students and staff. The photographs were taken during ten different days between study years 2009 and 2011. The data collection happened various times during these study years. The purpose was to study how the linguistic landscape appeared during the research period. According to the research results, monolingual Norwegian texts dominated the linguistic landscape of the school, forming half (52 %) of the texts in the linguistic landscape. Monolingual North Sámi texts formed one-fifth (21 %) of the texts in the linguistic landscape. The proportion of bilingual texts (Norwegian-Sámi) was 19 %. The role of the Sámi-language texts was strengthened by educative texts that consisted of almost equal numbers of Sámi and Norwegian texts. The linguistic landscape in the target school seemed to reproduce the dominant position for the mainstream language and did not support the literary use of the minority language. The significance of the Sámi language in the linguistic landscape of the school is symbolic. In addition to educative tasks, the Sámi language is used for highlighting the Sámi school profile. Moreover, the Sámi language used in the linguistic landscape represented forms that departed from its official spelling; this was influenced by the exiguous public models, the dialectical background of the producer of the text, and the physical closeness of the Norwegian language. The position of the Sámi language in the linguistic landscape of the school illustrates the hierarchy between the Sámi and Norwegian languages, the historical position of the Sámi language in Norway, and the current language policy in the area. The students of the Sámi school had positive attitudes toward the Sámi language. Sámi language knowledge was considered to be of integrative and instrumental value. Students were concerned about the survival of the Sámi language into future generations. Students reported that they were strongly bilingual. The Sámi language was perceived as the language usually used with family, whereas communication with peers happened often in several languages. The position of the Sámi language in teaching and the linguistic landscape of the school did not correspond to its position as the main communication language of the community and within students’ families. Research on the linguistic landscape of the school provides new information about the linguistic practices and interlanguage hierarchies in Sámi education. More attention should be paid to the literary visibility of the Sámi language in the school environment because it will support the position of the language and strengthen the written usage of the minority language.